Käärijän tavoin Avoin strategia / Suljettu strategia -kirjan ansio on tuoda vetävällä suomenkielellä ja kotimaisin tapausesimerkein hyöstetty teos strategiatyön megatrendistä, avoimesta strategiasta. Suomalaisen strategiakentän (laadukkaaksi) sarjakirjailijaksi on nousemassa Mikko Leskelä, joka on nyt yhdistänyt ajatuksensa konsulttikollegansa Jaakko Luomarannan kanssa. Kirjan tavoite on pohtia lukijan kanssa, miksi ja miten strategiaa avataan – ja milloin suljettu strategia on paikallaan.
Avoin strategia määritellään kirjassa näin: avoimessa strategiassa organisaation strategian tekemiseen osallistuu yhä useampia sidosryhmiä, tai että organisaation strategian sisältö tehdään läpinäkyvämmäksi eri sidosryhmille. Leskelä ja Luomaranta jakavat Richard Whittingtonin jaottelun strategian “lyhyen historian” kolmesta aikakaudesta/makrokäytänteestä. Strateginen suunnittelu oli huipussaan 1960-70 -luvuilla, sitten jalansijaa sai strateginen johtaminen 1990-luvun loppuun asti. 2000-luvun vallitseva strategiakäytänne on avoin strategia.
Miksi nyt uskotaan avoimen strategian voimaan? Kirja antaa tähän kaksitasoiset perustelut. Taustalla ovat länsimaissa tapahtuneet makrotason muutokset, jotka ajavat strategiaa avoimemmaksi. Toinen taso liittyy yksittäisen organisaation uskoon, että avoin strategia auttaa saavuttamaan tavoitteet. Organisaatiot ovat ymmärtäneet, että pelkästään johdolla ei ole kaikkea tietoa ja ymmärrystä, jota strategiatyö ja päätöksenteko vaativat. Avoin strategia nähdään organisaatioissa myös vastauksena strategian toimeenpanon haasteeseen – kun strategiaprosessi on avattu, työntekijät kautta organisaation pystyvät tuomaan mukaan käytännön toimeenpanon näkökulman ja voivat kokea omistajuutta strategiaan.
Mikä kirjassa oli ajatusten tuoja, herättelijä, jopa (täysin) uusi näkökulma?
SSJS:n kirjakerhossa Avoin strategia / Suljettu strategia rankataan suomalaisena strategiateoksena ”must read” -tasoiseksi, vaikkei kirja esittele mitään täysin uutta avoimeen strategiaan liittyen.
Monet kirjan yrityscaseistakin ovat kovin tuttuja, mutta kiinnostavana yllättäjänä nousee kirjan case ”Luoto Company”. It-palvelufirmalle keskeistä on löytää ja itää alan parhaat osaajat. Yrityksen perustaja Tuomas Nousiainen kyllästyi palkkajohtajana kvartaaliajatteluun ja johdon suljettujen ovien päätöksenteon kulttuuriin. 24 miljoonan liikevaihtoa tekevässä Luoto Companyssa yrityksen kaikki työntekijät (140) omistavat firman yhdessä ja osallistuvat päätöksentekoon.
Oivaltavaa Leskelän ja Luomarannan avoimen strategiatyön maailmankuvassa on miksata ihmistieteiden menetelmiä tiedolla johtamiseen. Kirjan viesti on: jokaisen strategiatyöhön osallistuvan on pakko perehtyä dataan! Teoksen lopussa kiteytetään ”Avoimen strategian kymmenen periaatetta”, joista valtaosa kytkeytyy tiedolla johtamiseen.
#1 Organisaation on omistettava oma analyysinsa (organisaation pitää tuntea syvällisesti analyysi, johon päätökset perustuvat).
#3 Rakenna joka vaiheeseen hypoteeseja validoiva luuppi (ei riitä, että strategiatyöhön osallistuvat kertovat vain mielipiteitään).
#4 Jos mahdollista, tutki asiakkaita myyntiprosessin ulkopuolella (kerää dataa asiakkaisiin liittyen muillakin keinoin kuin myyjiltäsi ja myös ei-asiakkailtasi).
#5 Kaikkien osallistujien tulee sukeltaa uuteen dataan (strategiatyöhön osallistuvien tulee tuntea analyysissa käytetty data ja tehdä analyysia itse).
#6 Jaa analyysivastuuta yli funktiorajojen (analyyseihin käytettävien datasettien pitää olla avoimesti kaikkien saatavilla).
#7 Rakenna oletuksista, datasta ja analyysista näkyvä ketju (jaa strategiatyön materiaali ja vaiheet siten, että työn aiempiin vaiheisiin on helppoa palata tarkastelemaan päättelyketjua).
Mitä kysymyksiä kirja herättää? Mitä kirjassa esitettyä haluaa haastaa, kyseenalaistaa?
Leskelä ja Luomaranta nostavat sekä avoimen strategian, että strategisen johtamisen yleisenä haasteena sen, että ”yritysmaailmaa vaivaa ongelma, että sitä tutkivat ja opettavat ovat harvoin sitä tekeviä, ja strategiaa käytännössä tekevät harvemmin taas tuntevat edes alan kuuluisimpia teorioita”. SSJS:n kirjakerhossa tämä väite nähdään liian yksioikoisena yleistyksenä. Suomalaisissa organisaatioissa (kokoon katsomatta) strategisen johtamisen suurin haaste on tasapainoilu operatiivisen ja strategisen välillä.
Avoimen strategian suurimpana kysymyksenä SSJS:n kirjakerho pohtii samaa, mitä Leskelä ja Luomaranta: onko strategian avoimuuden aikakauden huippu jo ohi? Geopoliittiset jännitteet, taloudellisten valtasuhteiden globaali uusjako ja polarisoituminen. Olemmeko nyt post-avoimuuden aikakaudella?
Minkä kirjassa esitetyn ajatuksen/opin laitan testiin omassa kontekstissani?
Vaikka kirjassa ei ole monelle bisneskirjalle tyypillisesti visualisointeja, bulletpoint-listoja kappaleiden lopussa jne., Avoin strategia / Suljettu strategia tarjoaa hyvinkin käytännönläheisiä ohjeita lukijalle.
Kirjan liitteissä on mainio B2B-kenttätutkimuksen haastattelurunko. Vaikket olisi tekemässä asiakashaastatteluja, kysymyslistasta on hyötyä esim. oman toimintaympäristön pohtimiseen.
Leskelän ja Luomarannan lähestymistapa on perinpohjainen, ja jo aiemmin mainitut kirjan yhteenveto-osan ”Avoimen strategian kymmenen periaatetta” sellaisenaan paljon resursseja vaativaa. Testaukseen otan leanatun version listasta.
Mistä kirjassa esitetystä tekisin huoneentaulun?
”Johtajat usein unohtavat, että lopulta kuitenkin toimintamme, ei suunnitelmamme, selittää menestyksemme.” (Leskelä ja Luomaranta siteeraavat Karl E. Weickin toteamusta)
”Avoin saa olla, muttei tyhmä.”
SSJS:n kirjaraadin arvio: suosittelisitko kirjaa strategiakaverillesi?
RATING: Skaalalla *= unohda <-> *****= must-read!!!
TULOS: *****
Teksti pohjautuu kirjoittajan lukukokemuksen pohjalta tekemiin painotuksiin sekä SSJS:n (Suomen Strategisen Johtamisen Seuran) kirjakerhon osallistujien kanssa käytyyn ajatustenvaihtoon 6.6.2023 teoksesta: Avoin strategia / Suljettu strategia: Miten strategiaa tulisi tehdä avoimuuden aikakaudella? (Leskelä & Luomaranta, 2023).
