Helsingin Sanomissa uutisoitiin (HS 17.12.) sadoista tyhjistä vanhusten vuodepaikoista pääkaupunkiseudulla, vaikka hoidon tarve on huutava. Vanhuspalvelulaissa määrättiin vuonna 2020 henkilömitoitus 0,7 porrastetusti. Lain tavoitteena oli turvata vanhusten mielekkään elämän palvelut. Tavoite on hyvä.
Lakiin kirjattu hoitohenkilöstön minimimitoitus vanhusten ympärivuorokautisessa tehostetussa hoivassa on sen sijaan esimerkki taitamattomasta strategisesta johtamisesta.
Palvelun tuottajien kannattaa mitoitustavoitteeseen pääsemiseksi palkata välittömässä asiakastyössä olevat halvalla ja käyttää heitä mahdollisimman moniin tehtäviin. Palvelun tuottajien ei kannata investoida menetelmien ja järjestelmien kehittämiseen eikä panostaa osaamiseen. Tämä heikentää niukkojen henkilöstöresurssien, kuten sairaan- ja terveydenhoitajien, osaamisen järkevää hyödyntämistä. Palveluiden kehittämisessä tulisi ottaa huomioon se, että vanhukset ovat hoivan tarpeen suhteen erilaisia. Palvelun tuottajat joutuvat pitämään hoivapaikkoja jo nyt tyhjinä, kun eivät pysty toteuttamaan lakisääteistä mitoitusta hoitajapulan takia. Tilanteen paheneminen vastaisuudessa on todennäköistä.
Virheellisesti asetetut strategiset tavoitteet johtavat huonoon lopputulokseen. Vanhuspalvelulain tärkeä tavoite vanhusten hyvästä hoivasta ei toteudu. Lopputulos ei ole yllätys ainakaan strategisen johtamisen piirissä työtä tehneille. Järkeviä parannuskeinoja olisi olemassa, mutta niistä keskustelu on turhaa niin kauan kuin 0,7 pysyy poliittisena hokemana asiasta vastuullisten päättäjien piirissä.
