Nora Kärkkäinen & Timo Raikaslehto. Nopanheitosta navigointiin – Strateginen ennakointi: teoriat, työkalut ja parhaat käytännöt. Professional Publishing Finland Oy. 2024.
Ennakoinnin merkityksestä on viime vuosina puhuttu paljon, ja hyvästä syystä. 2020-luku on ollut täynnä myllertäviä muutoksia, eikä tulevaisuus näytä ainakaan tasaisemmalta. Onkin selvää, että ennakointi on ollut – ja tulee jatkossakin olemaan – vakiopuheenaihe seminaareissa, esitelmissä, strategiakirjoissa ja blogeissa. Sen merkitys tunnustetaan ja tärkeyttä korostetaan, mutta on yllättävää, kuinka harvoin kuulemme käytännön esimerkkejä siitä, miten ennakointia voitaisiin toteuttaa. On kuvaavaa, ettei suomen kielellä ole ollut yhtäkään aiheeseen keskittyvää teosta – ennen kuin nyt.
Tähän ilmeiseen tarpeeseen ovat tarttuneet Nora Kärkkäinen ja Timo Raikaslehto uutuuskirjallaan Nopan heitosta navigointiin. Kyseessä on ensimmäinen suomeksi kirjoitettu, käytännönläheinen teos ennakoinnista, mikä jo sinänsä ansaitsee hatunnoston.
Kirjan taustatyö on perusteellista: kirjailijat ovat haastatelleet 30 suomalaista yritysjohtajaa ja ennakoinnin asiantuntijaa. Case-esimerkit ja haastateltujen suorat lainaukset eivät tunnu päälleliimatuilta, kuten monissa liikkeenjohdon kirjoissa, vaan ne ovat keskeinen osa teosta. Ne eivät ainoastaan tue kirjan sanomaa, vaan valaisevat ennakointityön laajaa kenttää.
Kirja onnistuu jäsentämään selkeästi ennakoinnin erilaiset käyttötarkoitukset. Vaikka taulukoita ja nelikenttiä on runsaasti, ne ovat tiukasti kiinni asiassa. Teos vastaa hyvin esittämiinsä kysymyksiin: milloin ennakointia tarvitaan, mitä hyötyjä siitä voi saada, miten sitä käytännössä kannattaa tehdä ja miten ennakointi integroidaan yrityksen jatkuvaan johtamis- ja kehittämistoimintaan sekä prosesseihin. Kirja osuu maaliinsa.
Lisäksi kirja esittelee käytännönläheisesti ennakoinnin työkaluja ja viitekehyksiä. Mukana on klassikoita, kuten SWOT- ja PESTEL-analyysi sekä skenaariot, mutta myös monia vähemmän tunnettuja tekniikoita. Esimerkiksi itselleni uusi tuttavuus oli havaintohaavi-menetelmä, joka vaikutti varsin käyttökelpoiselta.
Yksi luku keskittyy riskien ja riskienhallinnan käsittelyyn, mikä on perusteltua, sillä ajatus linkittyy vahvasti ennakointiin. Tämä luku tuntuu kuitenkin paikoin liian yksityiskohtaiselta strategisen ennakoinnin näkökulmasta. Myös strategiatyön laajempi käsittely tuntuu hetkittäin irralliselta. Vaikka ennakointi ja strateginen johtaminen ovat selkeästi toisiinsa kytköksissä, kirjan fokus on ja sen tuleekin olla ennakoinnissa. Tämän vuoksi strategian käsittely jää hieman pinnalliseksi; se ei tuo lisäarvoa kokeneemmille strategiaosaajille, ja kokemattomille se on liian pintapuolista.
Kirjan suurin vahvuus on kuitenkin case-esimerkit, jotka valottavat, miten erilaiset yritykset ja organisaatiot toteuttavat ennakointia. Mukana on monenlaisia toimijoita, kuten Särkänniemi, Framery, Varjo, Bo LKV sekä suuremmista Cargotec ja Verohallinto. Esimerkit osoittavat, ettei ennakoinnissa ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Jokaisella organisaatiolla on omat lähestymistapansa, vaikka tiedon keruun jatkuvuus, säännöllisyys ja tulkinta ovatkin peruspiirteiltään samanlaisia.
Lukukokemus on mukava ja sopivan napakka. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja etenee loogisesti. Teksti on asiapitoista ja etenee sopivalla tempolla. Erityiskiitokset ansaitsee lähteiden huolellinen merkitseminen, mikä on harvinaista tämän tyyppisissä teoksissa.
Kirja saavuttaa tavoitteensa: se tarjoaa käytännönläheisen kokonaiskuvan siitä, mitä ennakointi on ja miten sitä voidaan toteuttaa kaikenkokoisissa organisaatioissa. Se on oiva lisä jokaisen strategiaosaajan kirjahyllyyn.
